Kielioppimme hallinnasta...

Lueskelin erään iltapäivälehtemme kolumnia maidon hinnan muodostumisesta. Tarina oli sinänsä asiallinen ja kiinnostava. Mutta entä kommentit? Esimerkki: "....olisiko sinne tullut Ruotsalaista korruptio rahaa. Kyllä suomessa ei ole tutkivaa mediaa vai onko se maksettu ulos". Viimeisen pisteen lisäsin itse. Näiden kahden virkkeen sisältämillä kielioppivirheillä ei todellakaan saisi kouluissamme hyväksyttyä numeroa äidinkielen kokeesta. Voin tietysti antaa hiukan anteeksi sanayhdistelmälle "korruptio rahaa", koska sen takana kummittelee vastaavan englanninkielisen ilmaisun jakautuminen kahdeksi sanaksi, mutta... - Ruotsalaista (po. ruotsalaista) - suomessa (po. Suomessa) - Kyllä...ei ole (jotakin logiikkaa!) - kaksi itsenäistä lausetta tulee erottaa toisistaan yhdistelmällä ", vai" - viimeisen lauseen tulisi loppua kysymysmerkkiin Auta ja armahda. Saatan itsekin tehdä kielioppivirheitä, mutta edellä esitetty virkepari ylitti - tai pikemminkin alitti - kaiken tähän mennessä näkemäni. Olikohan kirjoittaja nauttinut liikaa maitoa? Vai onko koulujemme äidinkielen opetus todellakin vajonnut näin alas?

Jukkaa tulee kohdella kunnioituksella!

"Stäng dörren", sanoi ystävällinen rouvamme lehden äärestä. " Jukka saa helposti kylmää". "Eikö tämäkään paikka kelpaa herralle?", mietin. Vastahan ehdotin, että hänet siirretään makuuhuoneesta olohuoneeseen - ikkunan ääreen, jossa hän voi muistella eteläisiä kotiseutujaan. Jukka on ollut vaimoni ystävä jo kolmisenkymmentä vuotta. Siis saman ajan, jonka olemme itse tunteneet toisemme. Kaipa hänelläkin on oikeutensa tässä perheessä? Päätin olla keskustelematta asiasta pitempään. Varmistin vain, että Jukan mullat on vaihdettu viime kesänä. "Sinä olet jo mullissa", totesin Jukalle. "Minä en vielä".