Tarkkailkaa lastenne uravalintoja!

Akateemisten alojen työttömyys tulee olemaan suuri ongelma tulevaisuudessa, ellei opiskelijakiintiöitä supisteta. Omat opintoni osuivat juuri oikeaan maailmanhistorialliseen kauteen, 70-luvulle. Silloin löytyivät HY/mmtk:ssa omat laitokset, proffat ja kanslistit kaikille mahdollisille oppiaineille, maanviljelyskemiaa ja -fysiikka myöten. Jopa Hesarissa tarjottiin mikrobiologin töitä 80-luvulla. Entä tänä päivänä? Esim. kuluneen vuoden aikana ei (satunnaisen otantani perusteella) ole Työvoimahallinnon sivuilla ollut yhtään mikrobiologin paikkaa tarjolla. Lukuisia luonnontieteilijäystäviäni on koulutustaan vastaamattomissa töissä. Mikä meni vikaan? Arvaamaton yhteiskunnallinen muutos? Vai korkeakoulujen katteettomat odotukset omien oppilapsiensa valoisasta tulevaisuudesta 80-luvun huumaavina vuosina? Kehotan siis vanhempia auttamaan lapsiaan uravalinnassa arvioimalla eri ammattien tulevaisuudennäkymiä. Akateemiseen opinto-työttömyysputkeen ei kannata ujuttautua, vaikka "akateemisuus" kuulostaisikin hienolta. Ongelma on, ettei akateemisuutta voi syödä kuten leipää - se on vain ikuinen leima ihmisessä, eikä millään tavoin edistä pääsyä nykyään tarjolla oleviin töihin, kuten torninosturin käyttäjäksi. Jälleen kerran kiitän lämpimästi vanhempiani siitä, että sain syntyä todella oikeaan maailmanaikaan: sain seurata aitiopaikalta rock-musiikin kehitystä 60-luvulla ja työllistää itseni "akateemisena" 80-luvulla. Kiitos, isä ja äiti tuonilmaisissa!

Työn loppu?

Mietin kysymystä työttömyyden ja tulevan työvoimapulan suhteesta. Mille alalle todella tullaan tarvitsemaan lisää työvoimaa? Eikö meillä ole työttömissämme riittävästi resursseja? Olen myös seurannut oman ammattini työpaikkatarjontaa usean vuoden ajan Työvoimahallinnon sivuilta - tuloksena yksi työpaikkatarjous noin neljä vuotta sitten, muuten täyttä nollaa koko maassa. Eikö meidän kannattaisi jo myöntää, että joidenkin erikoisalojen kolutusta tulisi radikaalisti vähentää, koska "työvoimapulaa" ei niille ole todellakaan koskaan tulossa? Turha toistaa iskulausetta "työllistä itse itsesi yrittäjänä", kun kysyntää ei kerta kaikkiaan enää ole? Uskon itse, ettemme palaa enää koskaan 80-luvun "kultaisiin aikoihin". Kaikki merkit maailmassa - ilmastonmuutos, finanssikapitalismin yleistä moraalia alentava vaikutus, kaiken mahdollisen ylituotanto jne.- viittaavat siihen, että maailmastamme tulee kaikin tavoin paljon pelkistetympi - mutta toivottavasti samalla tasa-arvoisempi.

Kaivosinsinööri vs. Viherpiipertäjät

No niin! Tässä uuden menestyspelin lyhyt kuvaus! Pelin rakenne, hahmot ja tavoitteet ovat jo valmiit, eli tarvitsemme vain innokkaan IT-tahon tekemään varsinaisen käytännön työn.

Pelin idea on lyhykäisyydessään seuraava:

VIHERPIIPERTÄJÄT ("hyviksiä") ovat luonnontieteiden asiantuntijoita, jotka pyrkivät vuoroin asiapitoisella argumentoinnillaan, vuoroin koijärveläisellä aktiivisuudellaan estämään ympäristötuhojen leviämisen HAIKUU-nimisessä, kuvitteellisessa maassa.

KAIVOSINSINÖÖRI on arrogantti, taloudellista hyötyä(än) korostava pelottava hahmo, joka tiukan paikan tullen pystyy katoamaan pelistä johonkin piilopaikoistaan. Häntä avustaa salaperäinen hahmo nimeltään YMPÄRISTÖPÄÄLLIKKÖ, jota ei pelin kuluessa näy lainkaan. KAIVOSINSINÖÖRI hyödyntää kuitenkin salaperäisellä tavalla YMPÄRISTÖPÄÄLLIKÖN tietotaitoa, vaikkei tuokaan sitä missään pelin vaiheessa näkyviin. Pelaajan on vain arvattava, mitä KAIVOSINSINÖÖRI kuiskuttelee YMPÄRISTÖPÄÄLLIKÖN KORVAAN...anteeksi, tietysti päinvastoin!

Peliin liittyy eräitä  vähemmän merkityksellisiä taustavoimia kuten HÄLYKESKUS, jonka liikkeitä ei yksikään pelin osanottajista pysty ennakoimaan, sekä paikallisten, usein karkeilla tavoilla työpaikkojaan puolustavien  hobbittien ryhmä, jota kutsutaan lyhyellä ja ytimekkäällä koodinimellä VOIUKKJA (lyhennys täydellisestä nimestä "VIHERPIIPERTÄJÄT OVAT ITSE UITTANEET KUOLLEET KALAT JÄÄN ALLE"). HÄLYKESKUS hoipertelee "hyviksien" ja "pahiksien" välillä, VOIUKKJA on sen sijaan pitkälti KAIVOSINSINÖÖRIN vaikutuksen alainen.

Pelin strategioista ja yksityiskohdista, kuten eri tahojen "valttikorteista" sekä pelin RAASTUPA-sivujuonesta seuraavassa postissa. Olkaa siis kuulolla...

No niin! Tämä on nyt sitten ensimmäinen jurputukseni! Harrastettuani tätä iäkkään miehen pahetta jo pitkään kotonani sekä FaceBook-ystävieni parissa olen päättänyt siirtyä avoimemmalle foorumille kertomaan kiukunaiheistani. Ei sitä aina jaksa ammatistaan ja harrastuksistaankaan puhua.

Olen saanut vahvaa tukea FB-ystäviltäni. Kiitokset teille!. Lupaukseeni "jos saan vähintään viisi "laikkausta", siirrän valitukseni erilliseen blogiin" (tai sinne päin) sain kipsakkaan vauhtiin kymmenen minuutin kuluttua tarvittavat viisi rohkaisevaa napinpainallusta (vrt. perinteinen sananparsi "mikkää ei oo nii kipsakkaa ku kipssakka-altaa vuoto") .

Viimeisen sykäyksen tähän avoimessa mediassa suoritettavaan, keskitettyyn kettuiluun sain tänään vaimoltani: "Kultaseni - en kuullut, mitä sanoit. Puhut koko ajan niin paljon, että valtaosa menee ohi korvieni".

Mutta vaimostani en jurputa. Hän on erittäin ystävällinen ihminen, suorastaan "Elämäni aurinko" (jolla nimellä jo muinoinen rehtorini, hänkin karjalaisukko, omaa vaimoaan kutsui).

Voin myös vakuuttaa, että kaikki, pinnallisesti katsoen todennäköisimmätkin yhtymäkohdat eläviin ja kuolleisiin henkilöihin blogissani ovat vähintäänkin kyseenalaisia.  En nimeä ketään jurputuksen kohteistani, vaan käsittelen heitä korrektin anonyymisti, esim. nimikkeillä "Herra Kaivosinsinööri", "siilinjärveläissyntyinen Talousnero", "Veristen jäittemme Mailasankarit" tai "Suojatiegiljotiinimestaajat".

Siis! Tervetuloa lukemaan ikäihmisen kitkeriä jurputuksia! Pyrin tiedottamaan uusista posteistani vähintäänkin FB:ssa, kenties myös kylämme ilmoitustaululla.