No niin! Tämä on nyt sitten ensimmäinen jurputukseni! Harrastettuani tätä iäkkään miehen pahetta jo pitkään kotonani sekä FaceBook-ystävieni parissa olen päättänyt siirtyä avoimemmalle foorumille kertomaan kiukunaiheistani. Ei sitä aina jaksa ammatistaan ja harrastuksistaankaan puhua.

Olen saanut vahvaa tukea FB-ystäviltäni. Kiitokset teille!. Lupaukseeni "jos saan vähintään viisi "laikkausta", siirrän valitukseni erilliseen blogiin" (tai sinne päin) sain kipsakkaan vauhtiin kymmenen minuutin kuluttua tarvittavat viisi rohkaisevaa napinpainallusta (vrt. perinteinen sananparsi "mikkää ei oo nii kipsakkaa ku kipssakka-altaa vuoto") .

Viimeisen sykäyksen tähän avoimessa mediassa suoritettavaan, keskitettyyn kettuiluun sain tänään vaimoltani: "Kultaseni - en kuullut, mitä sanoit. Puhut koko ajan niin paljon, että valtaosa menee ohi korvieni".

Mutta vaimostani en jurputa. Hän on erittäin ystävällinen ihminen, suorastaan "Elämäni aurinko" (jolla nimellä jo muinoinen rehtorini, hänkin karjalaisukko, omaa vaimoaan kutsui).

Voin myös vakuuttaa, että kaikki, pinnallisesti katsoen todennäköisimmätkin yhtymäkohdat eläviin ja kuolleisiin henkilöihin blogissani ovat vähintäänkin kyseenalaisia.  En nimeä ketään jurputuksen kohteistani, vaan käsittelen heitä korrektin anonyymisti, esim. nimikkeillä "Herra Kaivosinsinööri", "siilinjärveläissyntyinen Talousnero", "Veristen jäittemme Mailasankarit" tai "Suojatiegiljotiinimestaajat".

Siis! Tervetuloa lukemaan ikäihmisen kitkeriä jurputuksia! Pyrin tiedottamaan uusista posteistani vähintäänkin FB:ssa, kenties myös kylämme ilmoitustaululla.